Riitan matkakuvia pääset katselemaan vasemmalla olevasta linkistä. Klikkaa Riitan kuvat

Hola - Buenos Dias - Buon Camino toivotukset ovat nyt ohi ja kotiinlähdön hetki lähellä. Nousimme 6.30 ja Riina keitti kahvit. Söimme aamiaisen ja pakkasimme rinkat valmiiksi. Jätimme ne eteiseen lapun kanssa, jossa luvattiin, että haemme ne 11-11.30 ja palautamme avaimen. Lähdimme katedraalille ja sinne ei saa viedä reppuja. Aamulla jono ei ollut vielä kuin muutaman kymmenen metriä, joten äkkiä jonottamaan. Klo 9:n jälkeen ovet avattiin ja reilun 1/2 t odottamisen jälkeen pääsimme halaamaan patsasta. Patsaan takana on käytävä, jossa noustaan rappuja, sitten halataan hetki patsasta takaapäin ja toiselle puolelle rappuja alas. Sitten vielä alemmaksi lattian alle, jossa näkyy ristikon takana arkku, jossa pyhimyksen luut ovat. Ulostultua menimme takaisin kirkkoon sivuovesta odottamaan aamumessun alkua. Messu kesti noin tunnin ja palasimme sen jälkeen asunnolle. Sitä jo siivottiin, mutta saimme käyttää WC:tä. Riina päättikin vuokrata asunnon itselleen lauantaihin saakka, kun sai sovittua hinnan 30€/pv. Hän jätti reppunsa sinne, me tietenkin otimme ne selkään ja menimme alakerran baariin juomaan pullon valkkaria matkan loppumisen kunniaksi. Baarin edestä lähti bussi suoraan lentokentälle. Vähän minua jännitti, kun minulla oli vain paperilapulle kirjoitettu varausnro. Saimme kaikkien 3 lennon liput ilman vaikeuksia. Ensimmäinen lento oli 70 min myöhässä. Se ei vielä hermostuttanut, koska meillä piti olla Barcelonassa 2 t vaihtoaikaa. Toinen kone oli 40 min myöhässä ja se kyllä hermostutti, sillä Kööpenhaminassa oli vain 50 min vaihtoaikaa ja olimme ison Airbussin takaosassa. Lentoemo kuulutti portin nrot vaihtolennoille. Helsinki oli A7. Kun pääsimme koneesta ja lähdimme juoksemaan olimme jossain C porteilla ja oikealle portille oli varmaan vähintään kilometri matkaa. Juoksimme ja läähätimme ja olimme jo varmat ettemme ehdi millään koneeseen, kun auto kurvasi eteemme. Otti meidät kyytiin ja sitten mentiinkin tukkaputkella hurjaa vauhtia. Olimme viimeiset koneeseen tulijat ja kiitollisen iloiset siitä, että meitä odotettiin. Torstai aamuna klo 1.30 laskeuduimme Helsinkiin, jossa Kannelsuon perhe kukitti meidät ruusuilla ja Coco nuoli nilkat. Olin sandaaleissa paljain varpain. Lähtiessä oli lämpöä +22 ja täällä -1. Markku oli vastassa ja autossa kyllä tarkeni. Reputkin olivat ehtineet koneeseen, vaikka olimme olleet aivan varmoja, että ne jäivät Köpikseen. Heitettiin Lyytsä kotiin ja sitten Ruoholahteen. Huomenna ei tarvitse pakata rinkkaa aamulla. We made it.

Lähdimme 7:ltä pilkkopimeään, mutta taivaalla näkyi tähtiä, ei siis sadetta luvassa. Päivä oli mukava puolipilvinen ja lämmin.  Ensimmäinen avonainen baari löytyi vajaa pari tuntia käveltyä. Siellä oli valtavasti ihmisiä oransseissa liiveissä. Olisiko ollut joku työpaikkajengi. Saimme kahvit ja croissantit ja nyt oli jo valoisaa, kellokin 9. Tänään on joku kansallinen juhlapäivä, ihmisillä vapaata töistä ja isoja seurueita vaeltamassa. Ei todellakaan tarvitse kävellä yksin eikä kytätä keltaisia nuolia. Yksikin ryhmä oli ilmeisesti Etelä-Koreasta ainakin 30-40 henkeä. Kävelimme läpi eukalyptus metsikön ja pienten kylien, ohi lentokentän ja viimeiselle kukkulalle Monte Gozolle. Siellä oli niin valtavasti ihmisiä, että jatkoimme suoraan ohi. Ohitimme kävellessä Janicen, joka sanoi "we made it". Shannon on ollut jo 6 päivää Santiagossa. Hän yritti kävellä ja 10:een km meni aikaa 7 t, joten hän tajusi itse, ettei voi jatkaa. Tapasimme myös saksalaisparin, joka aina meidät nähdessään sanoo "hölkynkölkyn". Lyytsä opetti sen heille yhtenä iltana. Monte Gozosta tie laskeutuu alas Santiagoon ja katedraalille on enää 4,7 km. Kipitimme 4 espanjalaisen perässä läpi kaupungin. Katedraalin ympärillä oli oikea väentungos. Ihmiset jonottivat satoja metrejä pitkänä jonona päästäkseen sinne. Me halusimme compostelat ja muutaman neuvon jälkeen löysimme toimistoon johtavan jonon, joka oli myös usean korttelin pituinen. Jonotettuamme 2 t 40 min saimme todistuksen vaelluksestamme. Jonossa tutustuimme virolaiseen naiseen. Meille tuli eräs pariskunta tarjoamaan yöpymispaikkaa. Riina lähti heidän mukaansa katsomaan ja palasi sitten. Hän oli maksanut 50€ asunnosta ja saanut sen avaimen. Compostelat saatuamme söimme katukahvilassa (jossa oli huono niin palvelu kuin ruokakin). Sitten kämpille. Matkalla oli hieno kulkue: soittajat traditionaalisilla soittimilla, tanssitytöt, vanhat kansallispukuiset naiset ja miehet. Asunnossa oli heti ovesta tullessa pieni keittiösyvennys, 2 huonetta, toisessa 1 ja toisessa 2 sänkyä. molempien huoneiden ikkunoista näkyi talon sisällä oleva kapea pimeä kuilu, jossa ikkunan edessä oli pyykkinarut. Ei siis nähnyt ulos ollenkaan. Riina haki kaupasta pullon punkkua, juustoja ja pieniä leivoksia. Lyytsä meni nukkumaan klo 19 ja lähdin Riinan kanssa kaupungille kävelemään. Kiertelimme vanhassa kaupungissa katsellen ihmisten iltaelämää. Poikkesimme pikku ravintolaan syömään katkarapuja ja juomaan valkoviiniä ja sitten asunnolle takaisin nukkumaan.

Roikuimme aamulla baarissa ja menimme Terveyskeskukseen hyvissä ajoin. Lyytsän hoitajapoika tuli töihin vasta klo 10.30 ja vaihtoi siteen. Sitten pääsimme matkaan. Pari pientä sadekuuroa, mutta enimmäkseen aurinko paistoi. Maisemat olivat ihan kauniita, mutta jotenkin olimme väsyneitä ja jalat painoivat tonnin. Tarkoitus oli mennä Arca o Pinoon, mutta jäimme jo 3,1 km aikaisemmin tien vieressä sijaitsevaan kunnalliseen Alberqueen Santa Irenessä. Täällä ei taaskaan ole mitään ruokailumahdollisuutta, ainoastaan pari ravintolaa kilometrin päässä tulosuunnassa. Olemme pienessä 3 kerrossängyn huoneessa. Pyykin saa pestyä takapihalla ja ilma on nyt niin kaunis, että ehkä se ehtii kuivuakin. Käveltiin sitten takaisinpäin kilometri ravintolan terassille juomaan pari pulloa valkkaria. 7:n jälkeen siirryttiin tien toiselle puolelle ravintolaan syömään. Calamaresia aluksi, Lyytsä kalaa ja minä kanaa iänikuisilla ranskalaisilla ja pullo punaviiniä. Täällä ei ollut pyhiinvaeltajien menuuta, joten hinnaksi tuli 16€ per nenä, kun otimme mukaan vielä ison vesipullon.

Ensimmaiseksi sanoisin, etta alle 40 km Santiagoon. Lahdimme jo klo7 pimeaan tahtikirkkaaseen aamuun, kun ei meilla ollut mitaan aamiaista. Eka tunti meni taskulampun valossa. Aamiaista saimme vasta klo 9 Melidessa 9 km kaveltya. Matkalla kavimme Fureloksessa pienessa kauniissa kirkossa. Melide on aika iso n. 8000 asukkaan kaupunki, jonka ohitimme laitoja pitkin. Onneksi loytyi avonainen baari, jossa saimme tortillaa ja kahvia. Meliden jalkeen tie jatkui nousten ja laskien . Boentessa kavimme kirkossa ja baarissa. Sitten ennen Ribadisoa naimme saksalaisen hippiparin, jotka kulkivat koiran kanssa. Olimme nahneet heidat jo pari kertaa aikaisemminkin. Heidan koiransa hyokkasi  vapaana olevan kanan kimppuun ja mies rupesi hakkaamaan koiraa, jolloin Lyytsa meni valiin ja huusi miehelle suomeksi, pahalla aanella, ettei koiraa saa lyoda. Seurauksena, etta mies tönäisi Lyytsaa, joka kaatui ja löi kyynarpaansa asfalttiin ja taas tuli verta. Sitten hippipari rupesi huutamaan toisilleen ja riitelemaan. Mies lahti lätkimaan ja nainen tuli pyytelemaan anteeksi ja selitykseksi sanoi, etta koira oli tappanut jo 3 kanaa ja etta mies löi seka koiraa etta naista itseaankin. Kehoitin jattamaan moisen miehen ja pitamaan koiran kiinni. Kuljimme lapi Ribadison Arzukaan, jossa 2 ensimmaista Alberqueta oli jo taynna. Jatin Lyytsan istumaan keskustaan ja etsin meille yosijan 3:sta paikasta. Hain sitten hanet ja menimme apteekkiin ostamaan sidetarpeita kyynarpaata varten, silla se valui pahasti. Nyt on syoty ja juotu ja kaikki toistaiseksi hyvin. Saa nahda mita huominen tuo tullessaan. Mitä lähemmäksi Santiagoa tulemme sitä vaikeampi on löytää yösijaa. Espanjalaiset ovat varanneet paikat yksityisistä Alberqueista ja kuljettaneet reppunsa autolla niihin jo etukäteen. Kävimme syömässä 10 € menun pienessä nettibaarissa, jossa sain kirjoitettua pitkästä aikaa blogia.. Salaattia, kalaa ranskalaisilla ja jätskit, punkkupullo ja leipää. Ystävällinen palvelu ja saimme ruokaa, vaikka klo oli vasta 18. Yleensä tarjoilu alkaa vasta klo 19 tai 19.30 ja joskus jopa ennen  20 ei saa mitään ruokaa. Kun Lyytsä vaihtoi sidettä käteensä Alberquen emäntä sattui näkemään sen ja vei hänet Terveyskeskukseen, jossa kyynärpää tikattiin. Aamuksi annettiin tarkastusaika klo 10.30, joten nukuimme rauhassa melkein 7:ään. Alberquesta täytyy aina lähteä ulos 8:aan mennessä.