Lähdimme 7:ltä pilkkopimeään, mutta taivaalla näkyi tähtiä, ei siis sadetta luvassa. Päivä oli mukava puolipilvinen ja lämmin.  Ensimmäinen avonainen baari löytyi vajaa pari tuntia käveltyä. Siellä oli valtavasti ihmisiä oransseissa liiveissä. Olisiko ollut joku työpaikkajengi. Saimme kahvit ja croissantit ja nyt oli jo valoisaa, kellokin 9. Tänään on joku kansallinen juhlapäivä, ihmisillä vapaata töistä ja isoja seurueita vaeltamassa. Ei todellakaan tarvitse kävellä yksin eikä kytätä keltaisia nuolia. Yksikin ryhmä oli ilmeisesti Etelä-Koreasta ainakin 30-40 henkeä. Kävelimme läpi eukalyptus metsikön ja pienten kylien, ohi lentokentän ja viimeiselle kukkulalle Monte Gozolle. Siellä oli niin valtavasti ihmisiä, että jatkoimme suoraan ohi. Ohitimme kävellessä Janicen, joka sanoi "we made it". Shannon on ollut jo 6 päivää Santiagossa. Hän yritti kävellä ja 10:een km meni aikaa 7 t, joten hän tajusi itse, ettei voi jatkaa. Tapasimme myös saksalaisparin, joka aina meidät nähdessään sanoo "hölkynkölkyn". Lyytsä opetti sen heille yhtenä iltana. Monte Gozosta tie laskeutuu alas Santiagoon ja katedraalille on enää 4,7 km. Kipitimme 4 espanjalaisen perässä läpi kaupungin. Katedraalin ympärillä oli oikea väentungos. Ihmiset jonottivat satoja metrejä pitkänä jonona päästäkseen sinne. Me halusimme compostelat ja muutaman neuvon jälkeen löysimme toimistoon johtavan jonon, joka oli myös usean korttelin pituinen. Jonotettuamme 2 t 40 min saimme todistuksen vaelluksestamme. Jonossa tutustuimme virolaiseen naiseen. Meille tuli eräs pariskunta tarjoamaan yöpymispaikkaa. Riina lähti heidän mukaansa katsomaan ja palasi sitten. Hän oli maksanut 50€ asunnosta ja saanut sen avaimen. Compostelat saatuamme söimme katukahvilassa (jossa oli huono niin palvelu kuin ruokakin). Sitten kämpille. Matkalla oli hieno kulkue: soittajat traditionaalisilla soittimilla, tanssitytöt, vanhat kansallispukuiset naiset ja miehet. Asunnossa oli heti ovesta tullessa pieni keittiösyvennys, 2 huonetta, toisessa 1 ja toisessa 2 sänkyä. molempien huoneiden ikkunoista näkyi talon sisällä oleva kapea pimeä kuilu, jossa ikkunan edessä oli pyykkinarut. Ei siis nähnyt ulos ollenkaan. Riina haki kaupasta pullon punkkua, juustoja ja pieniä leivoksia. Lyytsä meni nukkumaan klo 19 ja lähdin Riinan kanssa kaupungille kävelemään. Kiertelimme vanhassa kaupungissa katsellen ihmisten iltaelämää. Poikkesimme pikku ravintolaan syömään katkarapuja ja juomaan valkoviiniä ja sitten asunnolle takaisin nukkumaan.