Herasin yolla sateen rapinaan ja toivoin, etta se loppuisi aamuksi. Ei loppunut, eika koko paivana. Soimme 3€ aamiaisen omassa alberquessa ja lykkasimme lahtoa sateen loppumista odotellessa. klo 7.40 lahdimme kaatosateeseen. Meidan onneksi laheiseen isoon kaupunkiin Ponferradaan kuljettiin jalkakaytavia pitkin. Ihailimme sateessa Temppeliritareiden linnaa ja kavimme katedraalissa. Jatkoimme matkaa lapi kaupungin ja lapi 4 kylan. Camponaraya oli viimeinen kyla enne Cacabelosta. Se vali oli mutaista, liukasta peltojen valissa kulkevaa tieta. Cacabelosissa on vain 1 alberque. Kaupungin toisella laidalla kirkon muurien suojassa pitka rivi keltaisia 2 hengen koppeja, joissa 2 sankya, pieni poyta ja pari hyllya tavaroille. Ovet, joita ei voi lukita avautuvat suoraan sateiselle pihalle. Ei ruokailua, ei mahdollisuutta kuivata vaatteita. Suihku/WC oma naisille sentaan ja haaleaa vetta. Ruokaa saadakseen pitaisi lahtea takaisin rankkasateeseen kilometrin paahan keskustaan. On aika ankea olo. Makasin makuupussissa lammitakseni ja kuuntelin kaatosadetta. 18.30 Sade taukosi sen verran, etta lahdimme metsastamaan ruokaa. Loysimme ravintolan, jossa jouduimme odottamaan eteisessa 1/2 kun illallinen alkoi 19.30. Uloskaan ei viitsinyt, kun sade oli alkanut uudelleen. Menu maksoi 8,50€. ja silla sai alkuruoaksi kalakeiton, paaruoaksi possun paistia ranskalaisilla ja lopuksi crepet suklaakastikkeella. Pullo punkkuja ja hyvaa leipaa unohtamatta. Palasimme sateessa alberqueen, joka illalla, pimeassa ja jatkuvassa vedenpaisumuksessa oli viela ankeampi kuin paivalla, jos mahdollista.